Uusi värikynä Pyynikin tuliaisina

The Kynä. Tällä täyttyvät nyt
väritehtävätkin pulmalehdistä!
Kiitos Jussi!

Lentiksen Mestaruusliigan televisiointeja jatkettiin maanantaina Pyynikillä, jonne tie tuntuu vievän tässä vuoden alkuaikoina aika useinkin. Kentällä nähtiin täysi viisieräinen, kuinkas muutenkaan, tamprelaisten ja turkulaisten veljien kesken. Juu, tiedän Loimu on Raisiosta, mutta Turkua se on kaikki siellä päin vähän niin kuin kaikki intiaanit asuu Intiassa.

Päivän saldona oli himoittu monivärikynä sekä paperipussillinen herkkuja. Molemmat tulivat Heinon Jussilta, toinen Sastamalan leipurimestarilta ja toinen Tampereen valmentajavelholta. Voinette päätellä kumpi kummalta…Kynän tunnearvoa en tässä ryhdy suuremmin perustelemaan, mutta kyyneliin se allekirjoittaneen sai. Melkein.

Lähetyksen selkärangat, Tupurin Tammista T.Lemminkäistä Loimun ykkösenä tuurannut Vesku Kujanpää ja pelaajayhdistyksestä tauolla kertonut Nora Isomäki, olivat odotetun vahvoja esiintyjiä. Oli varmasti ensimmäinen kerta muuten, kun kukaan Noran tunteva on pyytänyt häntä puhumaan normaalia(kin) laajasanaisemmin. Oli pieni pelko ajan täyttämisen vaikeudesta. Turhaan.

Noran ja Veskun haastot ym matsin
materiaalia muuten nähtävillä
Mestaruusliigan videosivuilla:
https://mestaruusliiga-fi.directo.fi/naiset/videot/

Kujanpään lontoo oli puolestaan yhtä jäätävää, kun hänen työpaikaltaan jo etukäteen varoiteltiin. New Yorkissa, siis siellä käyneiden kesken Nykissä, käynti palomiesten ölympialaisissa on jättänyt jälkensä. Siis muunkin kuin fyysisen herkkujäljen vyötärölle ;)

Peli oli jännä, sankarit odotettuja (Tihinen, Kehoe, Rumpunen, Tuomi) ja nuorisokaarti piristävä (Louhela, Kaurto). Isku siis vei 3-2 ja Loimun kymmenen vuoden aikaiseen Tampereen saldoon on plussamerkintöinä merkitty vain yksi voitto ja useita mukavan nopeasti alkaneita kotimatkoja. Nyt ei siis kumpaakaan noista.

Verkkotuomari Keni Aro ryhtyi seuraamaan edellisviikon
maanantaina URHOtv:n ryhmää Kangasalta ilmestyen nyt
Pyynikille samalle paikalle. Olemmeko saaneet oman
stalkkerimme?

Tuotannon puolelta kaikki sujui kuin elokuvissa, lähes kuin Strömsössä. Pahin pelkotila oli Audio Engineer Björkstenin suhteen, mitä mies keksii loppumusiikiksi paineen alla. Kesti Timo taas kasassa, hyvä niin. Audio-osastolta esiteltiin myös huimimman näköinen ns. rannekello tähän mennessä. Kysykäähän Tuomas Vahteralta paljon kello, niin saatte samalla tietä paljon Vantaalla on lämmintä sekä mikä on miehen pulssi ja monelta seuraava bussi Pyynikin pysäkiltä lähtee. Muun muassa.

Ohjaajana tuttuun tapaan VF (Viljakkalan Felliini) Olli H, Kameroissa vakuuttavaa jälkeä sylkivät maailmalle Henkka, Tommi ja viimehetken vahvistuksena Joel. Näin Joelin pinnatilikin auki. Tilanne kameramieskisassa seuraavan päivityksen yhteydessä…

Ja juomahuollosta luvattu raportti: odotusten mukaan Kiven Maijun johdolla Pyynikki nappasi ykköstilan tällä hetkellä. Kahvit ja tuoreet pullat odottivat poikiamme. Henkilökohtaisesti antaisin vakavan varoituksen, jos uskaltaisin…vesihuolti nimittäin jäi odottamaan kolmatta erää selostamossa. Mutta parantamisen varaahan pitää aina jättää!

Leikki leikkinä ja työt leikkinä. Näkemisiin Tampereella taas loppuviikosta koriksen Suomen cupin merkeissä.